Ensimmäiset kuvauskokeilut tein pikkupoikana äitini vanhalla laatikkokameralla, ehkä peräti ilman filmiä?
Ensimmäisen oman kameran hankin joskus 14-15-kesäisenä. Se oli muovinen Banier, joka käytti rullafilmiä. Sillä tuli kuvattua luultavasti vain 1-2 filmiä, laatu oli surkea. Kuvia taikka negoja ei ole löytynyt...
Sitten tuli Coca Cola kampanja, jossa pullonkorkeilla ja muutamalla markalla sai Agfa Iso Rapid IF kinofilmikameran. Sillä sai jo kutakuinkin kelvollisia kuvia, ainakin edellisiin verrattuna. Näitä filmejä on tallessa ja skannattuna toistakymmentä.
Kesätyörahoilla hankin seuraavaksi neuvostoliittolaisen Zenit E järjestelmäkameran. Sillä tuli kuvattua erittäin runsaasti ja oli pitkään käytössä ex-apellani. …saatu takaisin, hienoa.
Seuraavaksi oli hetken aikaa joku (musta?) japanilainen, olisiko ollut joku Fujica. Tästä ei ole oikein muistikuvaa, ehkä tieto vielä tarkentuu...
Pian vaihdoin kuitenkin toiseen japanilaiseen merkkiin, joka oli Asahi Pentax ME. Tämä väistyi käytöstä vasta kun digikamerat yleistyivät ja on käyttökunnossa vieläkin.

Digiaika alkoi kun sai joululahjaksi Nikon CoolPix 775 kameran. Sitten hankin lisäksi Olympus C-5060 kameran, jossa on kunnon laajakulma ja kääntyvä näyttö. Kesällä 2009 ostin toisen Olympukseni, SP-570UZ. Molemmat Olympukset olivat mukana kesän -09 melontaretkellä ja vanha 5060 sekosi kosteudesta tai jostain kolhusta (palautunut pikkuhiljaa lähes ennalleen). Pikku Nikon toimii vieläkin, akku vain ei tahdo enää kestää. Lopulta eläköitynyt Nikon piti korvata uudemmalla taskuun mahtuvalla, valinta oli Panasonic Lumix TZ10. Seuraavaksi Olympus 570:n korvaajaksi tuli Lumix FZ200, eli kahdella Panasonicilla mentiin jonkin aikaa. FZ200 alkoi lomareissuilla tuntua liian isolta ja kahden kameran mukana kuljettaminen oli hankalaa. Kompromissiratkaisuksi löytyi Lumix TZ100, joka on sopivan pieni, mutta kokoonsa nähden suorituskykyinen. Nyt uskon pärjääväni yhdellä.
Niin ja onhan kännykässäkin nykyään kamera. Kuvanlaatu ja ominaisuudet olivat aluksi melko vaatimattomat (SonyEricsson C702), mutta Applen iPhonen (ensin 4S, nyt 6S) myötä laatu parani ja ominaisuuksia tuli rutkasti lisää.

Kesällä 2016 tuli hankittua ilmakuvauskopteri 4K kameralla. Nyt löytyy uusia mielenkiintoisia kuvauskohteita ja -kulmia.

Kuvausharrastukseni on aina ollut näppäilytasolla, vaikka tuli joskus harrastettua filmien ja kuvien kehittämistäkin. Lisävarusteina ollut lähinnä laajakulma, lyhyt tele, jalusta ja erillinen salama. Zenit aikaan kehittelimme itse filmit ja kuvat.

2009 innostuin rakennetun (pääasiassa vanhan) ympäristön kuvaamiseen. Koetan myös löytää kuvakulmia ja näkymiä, joita ei normaalisti huomata.
Ensimmäisenä halusin kuvata kaikki nykyisen Salon hautausmaat sekä kirkot ympäristöineen. Tämä tavoite täyttyi kun pääsin tutustumaan Perniön Kosken kartanon kirkkoon keväällä 2015. Seuraavaksi ehkä vanhat koulut ja kunnantalot… Halikkoa on tullut kuvattua Lahtisen Paulin Halikko-sivujen innoittamana.

Vuonna 2008 skannasin kahden tätini kuvakokoelmat ja sen jälkeen pitikin hankkia vähän parempi skanneri filmejä ja dioja varten. Nyt on tallennettu vanhempieni ja vielä kolmannen tätini kuvat sekä omat mustavalkonegatiivit (noin 60 filmiä). Seuraavana urakkana on värinegatiivit, joita onkin melkoinen määrä, ehkä yli 200 filmirullaa. Cd-levyillä on valmiina viitisenkymmentä rullaa, mutta näiden laatu on niin vaatimaton, että ne pitää skannata uudestaan.

Kuviani löytyy erillisiltä kuvasivuiltani.